Kapteenit

Tässä harjoitteessa voit tutustua tutkimustuloksiin siitä, miten johtajuutta edistetään ammattilaistason urheilujoukkueissa.

Tavoitteet

• Tavoitteena on tutustua siihen, miten ammattilaistason urheilujoukkueissa edistetään kapteeniutta ja jaettua johtajuutta.
• Tavoitteena on pohtia, miten omassa valmentavassa tai johtavassa roolissaan voisi tukea osallistujien johtamisen taitoja.

Tutkimus on osoittanut, että urheilijoiden jaetulla johtajuudella on monia suotuisia vaikutuksia joukkueen toimintaan ja suorituskykyyn, ja että valmentajilla on tärkeä rooli jaetun johtajuuden kehittymisessä.

Kuitenkin tietoa siitä, miten jaettua johtamista voisi urheilujoukkueissa edistää, on vielä hyvin vähän.

Lähteet:

Cotterill, S. (2016). Developing Leadership Skills in Sport: A Case Study of Elite Cricketers. Case Studies in Sport and Exercise Psychology, 1(1), 16–25.

Duguay, A. M., Loughead, T. M., Hoffmann, M. D. & Caron, J. G. (2020, painossa): Facilitating the Development of Shared Athlete Leadership: Insights from Intercollegiate Coaches, Journal of Applied Sport Psychology.

Suoritusohjeet

• Tutustu ensin Cotterillin (2016) tapaustutkimukseen ammattilaistason kriketinpelaajille toteutetusta kapteeniuden kehittämisohjelmasta.
• Tutustu sen jälkeen Duguayn ym. (2020) haastattelututkimuksen tuloksiin siitä, miten Kanadan korkeimman yliopistotason urheiluvalmentajat edistävät jaettua johtajuutta joukkueissaan.
• Pohdi lopuksi, voisitko jollain tavalla edistää urheilijoidesi tai ohjattaviesi johtajuustaitojen kehittymistä osana omaa valmennus-  tai johtamistyötäsi.

---

Johtajuustaitojen kehittämisohjelma: tapaustutkimus ammattilaistason kriketinpelaajilla (Cotterill, 2016)

Brittiläinen urheilupsykologian asiantuntija ja tutkija Stewart Cotterill esittelee artikkelissaan tuloksia ammattilaistason kriketinpelaajille toteutetun johtajuuden kehittämisohjelman vaikuttavuudesta. Lue alta ensin tutkimusasetelmasta ja tutustu sitten kehittämisohjelman rakenteeseen ja sisältöön. Lopuksi esittelemme tuloksia ohjelman vaikuttavuudesta.

Koehenkilöt ja interventio:

Tutkimukseen osallistui kuusitoista 19-32-vuotiasta ammattilaistason kriketinpelaajaa. Pelaajat valikoituivat ohjelmaan koko kauden mittaisen kykyjenetsinnän tuloksena. Interventio koostui kolmesta osasta:

1) Kapteeniuden kehittäminen

2) Johtajuustaitojen kehittäminen

3) Henkilökohtainen kasvu.

Ohjelmassa korostettiin seuraavaa kuutta johtavaa arvoa: tiimityöskentely, rehellisyys, kunnioitus, erinomaisuus, nauttiminen ja resilienssi. Ohjelma kesti kuusi viikkoa.

Johtajuuden kehittämisohjelman kuvaus:

Ohjelma sisälsi erikseen muodolliset osuudet (kapteenius ja johtajuustaidot) sekä epämuodollisen (henkilökohtainen kasvu) osuuden.

1. taso: Kapteeniuden kehittäminen

Tähän osaan kehittämisohjelmaa osallistui 7 urheilijaa koehenkilöjoukosta. Osallistuja valittiin, mikäli hän täytti vähintään kaksi seuraavista kolmesta edellytyksestä:

1. urheilijalla oli aiempaa kokemusta kapteeniudesta
2. urheilija oli halukas toimimaan kapteenina tulevaisuudessa
3. ohjelman johtaja koki, että urheilijalla oli erityistä potentiaalia toimia kapteenina.

Interventio koostui seuraavista osista:

• Urheilijat lukivat kirjan The Art of Captaincy (Mike Brearley, 2001).
• Urheilijoille tarjottiin mahdollisuuksia toimia kapteenina tai varakapteenina harjoitusotteluissa.
• Urheilupsykologian asiantuntija sekä valmentajat kävivät urheilijoiden kanssa palautekeskusteluja kapteeniuteen liittyen.
• Urheilijat osallistuivat säännöllisesti johtajuuden kehittämisryhmään, jossa pohdittiin yhdessä avaintekijöitä ja haasteita liittyen kapteeniuteen kriketissä.

Työskentelyn viitekehyksenä käytettiin Myer-Briggsin tyyppi-indikaattoria (MBTi, Myers & Kirby, 1994), joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla. Tavoitteena oli tarjota keino ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja sitä, miten erilaiset ihmiset voivat toimia yhdessä tehokkaasti. MBTi-viitekehyksen avulla keskusteltiin siitä, miten kapteeni voisi helpottaa erilaisia pelaajia selviytymään erilaisissa tilanteissa ja sopeuttamaan omaa toimintaansa tilanteiden vaatimusten mukaan.

2. osa: Johtajuuden kehittäminen

Kaikki 16 koehenkilöä osallistuivat tähän osaan ohjelmaa. Keskeinen toimintatapa oli hyvin käytännönläheinen ja tavoitteena oli tarjota pelaajille mahdollisuuksia johtaa ja ottaa vastuuta. Pelaajat toimivat joukkueen jäsenten edustajina ja ottivat osaa johtajuuden kehittämisohjelman toteuttajien palavereihin toimien niissä pelaajien äänenä. Tehtävänä oli sekä tuoda viestiä muilta pelaajilta johtoryhmälle että kertoa pelaajille siitä, mitä johtoryhmässä oli käyty läpi. Keskusteluja havainnoi urheilupsykologian asiantuntija ja pelaaja sai niistä myös palautetta. Osallistujille osoitettiin myös johtavia rooleja harjoituksissa ja harjoitusotteluissa.

3. osa: Henkilökohtainen kasvu

Epämuodollisessa osuudessa paneuduttiin perusasioihin, jotka ovat hyvän johtajuuden edellytyksiä: tehokas ja taitava vuorovaikutus, myönteisyys, tunteiden säätely ja toisten kunnioittaminen. Tämä osa interventiota jatkui läpi koko kuuden viikon ohjelman ja sisälsi kokemusten jakamista, itsetutkiskelua ja itsensä kehittämistä niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella. Johtajuuden kehittämisohjelma alkoi itsetuntemusta lisäävillä pohdintatehtävillä. Osallistujat pohtivat millaisia he ihmisinä ovat ja mitkä ovat heidän omia vahvuuksiaan sekä kehittämisenkohteitaan. Näitä alussa pohdittuja kehittämiskohteita osallistujat työstivät läpi koko ohjelman. Erityisesti kehitettiin tietoisuutta siitä, miten työskentelyn johtavia arvoja (tiimityöskentely, rehellisyys, kunnioitus, erinomaisuus, nauttiminen ja resilienssi) voisi omassa toiminnassaan toteuttaa. Muun muassa seuraavia toimintatapoja toteutettiin:

• nykyiset ja lopettaneet urheilijat esittivät, mitä heille merkitsee pelata maajoukkueessa ja minkälainen rooli kuudella arvolla on heidän menestyksensä taustalla.
• urheilijoita altistettiin stressaaville tilanteille (mm. laittamalla heidät suorittamaan vesipelastustehtäviä). Tavoitteena oli tutkia sitä, miten arvot näkyvät toiminnassa paineen alla.
• Tehtävänä oli myös tutkia sitä, miten arvot näyttäytyvät muiden suoritusalojen toiminnassa (esim. palokunta).

Tulokset:

Intervention päätyttyä puolueeton haastattelija keräsi pelaajilta palautetta ohjelman toteuttamisesta ja vaikuttavuudesta. Cotterill nostaa haastattelujen pohjalta esiin seuraavia huomioita:

• Kaikki osallistujat kokivat ohjelman olleen hyödyllinen ja että sillä oli myönteinen vaikutus heidän vertaisjohtamisen ja kapteeniuden taidoille.
• Urheilijat kokivat hyödylliseksi keskustella sekä kapteenina toimineiden urheilijoiden että valmentajien kanssa, ja saada heiltä ideoita.
• Vertaisjakaminen koettiin erityisen tehokkaaksi itsetuntemuksen ja ihmisenä kasvun työvälineeksi.
• Urheilijat kokivat tärkeänä ymmärtää ihmisten välisiä eroja.
• Erityisesti se, että pelien jälkeen sai mahdollisuuden reflektoida tehtyjä päätöksiä sekä sitä, miten oma johtajuus näkyi ja onnistui, nähtiin tärkeänä.
• Urheilijat kokivat, että pystyvyyden kokemus omasta johtajuudesta vahvistui, mikä nosti kapteeniuden tasoa. Tämä voi olla erityisen merkittävää silloin, kun noustaan korkeammalle tasolle ja paineet lisääntyvät.
• Epämuodollinen johtajuus kehittyi. Tutkimus toi esiin, että johtajuuden ei ehkä tulisikaan olla yksinomaan muodollisen johtajan eli kapteenin vastuulla.
• Roolien selkeys koettiin tärkeänä.
• Urheilijat toivat esiin, että johtamistaitojen harjoittelu ei kuulu urheilijan kehittymisen polulle vielä kovinkaan usein ja että siinä voisi olla tärkeä kehittämisen paikka.

Lähteet:

• Brearley, M. (2001). The art of captaincy. London: Pan McMillan Ltd.
• Cotterill, S. (2016). Developing Leadership Skills in Sport: A Case Study of Elite Cricketers. Case Studies in Sport and Exercise Psychology, 1(1), 16–25.
• Myers, K. D., & Kirby, L. D. (1994). Introduction to type dynamics and development: Exploring the next level of type. Mountain View, CA: CPP, Inc.

---

Jaetun johtajuuden edistäminen Kanadan yliopistotason urheilujoukkueissa (Duguay ym., 2020)

Duguayn ym. tuoreessa tutkimuksessa haastateltiin 15 Kanadan korkeimman tason yliopistourheilun päävalmentajaa siitä, miten jaettua johtajuutta heidän joukkueissaan edistetään. Tutkijat löysivät neljä valmentajien vastauksissa esiin tullutta keskeistä teemaa. Lue alta teemat ja niiden toteuttamiseen ja edistämiseen käytettyjä keinoja:

1. Urheilijoiden voimaannuttaminen:

Valmentajat edistävät aktiivisesti urheilijoiden pystyvyyden tunnetta, motivaatiota ja sitoutumista, mikä toimii jaetun johtajuuden perustana. Tätä tehdään muun muassa osallistamalla urheilijoita päätöksentekoon, tarjoamalla urheilijoille rohkaisua sekä tilaa olla aloitteellinen mm. ryhmäytymisen sekä teknisten ja taktisten ongelmien ratkaisemisessa. Lisäksi valmentajat käyttävät kysyvää palautteenantoa ja pyrkivät kehittämään yksilöitä niin urheilijoina kuin ihmisinä urheilun ulkopuolella. Tutkijat korostavat, että urheilijoiden autonomian tukemisen ja voimaannuttamisen tulee olla aitoa, rehellistä ja läpinäkyvää.

2. Johtamisryhmien käyttö ja vaihtoehtoiset johtamistavat:

Suurin osa valmentajista käyttää urheilijoista koottua johtoryhmää jaetun johtajuuden edistämiseksi. Valmentajat ovat sitä mieltä, että vastuu johtamisesta on liian suuri vain yhden kapteenin kannettavaksi. Suuri vaihtelu on kuitenkin siinä, minkä kokoisia, miten ja millä perusteella kapteenisto valitaan. Osa kierrättää kapteenin roolia kun taas osa nimeää erikseen kapteeniston kentälle, pukuhuoneeseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, muuhun elämään ja opintoihin liittyviin asioihin. Tutkijat toteavat, että yhtä kaikille sopivaa tapaa jaetun johtajuuden toteuttamiseen ei varmasti olekaan. He peräänkuuluttavat valmennuksen tärkeää tehtävää tunnistaa, mikä toimii juuri omassa kontekstissa ja joukkueessa. He ehdottavat, että valmentaja voisi esimerkiksi järjestää aivoriihen joukkueen kanssa, jossa keskusteltaisiin yhdessä johtajuudesta, ja sen muodostamiseen liittyvistä käytännöistä.

3. Positiivisen ilmapiirin luominen:

Valmentajat toivat esiin pyrkivänsä aktiivisesti pois toimintatavoista, joissa erotellaan tulokkaita ja vanhempia pelaajia (esim. uusia tulokkaita ei sorsita). Lisäksi positiivista ilmapiiriä edistetään vahvistamalla toiminnan merkityksellisyyttä, tarjoamalla tukea, avoimella vuorovaikutuksella, luottamuksen rakentamisella sekä osallistamalla urheilijoita ryhmäytymistä tukeviin toimintoihin.

4. Tietoinen johtajuuden kehittäminen:

Valmentajat käyttävät kokemuksellista oppimista: antavat pelaajille johtamistehtäviä, antavat luettavaksi kehittävää oppimateriaalia, jonka pohjalta herätetään yhteistä keskustelua johtajuuteen liittyen, tarjoavat tukea johtajuuteen rutiininomaisilla palavereilla sekä mallintavat jaettua johtajuutta valmennustiimissä. Lisäksi kapteenisto saattaa työskennellä erikseen psyykkisen valmentajan kanssa johtajuuteen ja vuorovaikutukseen liittyvien teemojen äärellä.

Lähde:

• Duguay, A. M., Loughead, T. M., Hoffmann, M. D. & Caron, J. G. (2020, painossa): Facilitating the Development of Shared Athlete Leadership: Insights from Intercollegiate Coaches, Journal of Applied Sport Psychology.