Mikäli luit edellisen blogimme, opit ehkä jotakin tärkeää tunteista ja niiden vaikutuksesta suorituskykyyn. Oletko mahdollisesti kiinnittänyt huomiota tunteisiisi viime aikoina eri tavalla tai entistä tarkemmin? Muistathan, että kaikenlaisten – epämiellyttävienkin – tunteiden hyväksyminen on toimivan tunnesäätelyn perusta! Tässä blogissa paneudumme niihin ei niin mukaviin tilanteisiin, kun asiat eivät mene ihan toivotusti.
”Olen epäonnistunut 9000 heitossa. Olen hävinnyt 300 ottelua. 26 kertaa minulle on annettu ratkaiseva rooli ottelun kääntämisessä voitoksi, ja olen epäonnistunut siinä. Olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen. Ja siksi menestyn.”
Michael Jordan (kaikkien aikojen parhaaksi äänestetty koripalloilija)
Kun haluamme kehittää suorituskykyämme kohti omaa maksimiamme – ja mahdollisesti vielä mittelöidä muita vastaan – joudumme välttämättä suostumaan paineelle. Ja kun suostumme paineelle, joudumme ottamaan vastaan myös mahdollisuuden epäonnistua. On haluttava astua esiin ja yrittää silläkin uhalla, että joutuu kokemaan vaikeita, joskus kivuliaitakin tunteita, joita epäonnistumiset tuovat tullessaan. Hyvä uutinen kuitenkin on, että kun tietää selviävänsä tunteidensa kanssa, niin paine asettuu tasolle, jota on mahdollista sietää. Ihminen ei ole kone, ja siksipä onnistuminen ei tule pakottamalla, eikä oikein päättämälläkään. Viisaampaa on suostua epäonnistumisen mahdollisuudelle, jolloin voi vapautua antamaan kaikkensa.
Perusta epäonnistumisten kohtaamiseen valetaan jo lapsuudessa
Miten virheisiin ja epäonnistumisiin on suhtauduttu omassa lapsuudenkodissasi? Kun mokasit, saitko osaksesi lannistavia moitteita vai kenties rohkaisevaa kannustusta yrittää uudestaan? Saitko mallin siitä, että epäonnistuminenkin kuuluu elämään, että aikuisetkin mokaavat? Onko sinulle tarjottu lohdun lisäksi toisia näkökulmia pettymysten äärellä? Tai kerrottu esimerkkejä siitä, kuinka menestyjät ovat menestyjiä juuri siksi, että ovat epäonnistuneet yhä uudestaan? Vai onko ehkä menty vaativuudessa niin pitkälle, että sait osaksesi arvostusta, ihailua ja kannustusta vain silloin, kun onnistuit? Tällainen vuorovaikutus on omiaan vahvistamaan epäonnistumisen pelkoa – uhattuna kun on koko ihmisarvo. Kun epäonnistumiset nähdään hyödyllisinä oppimiskokemuksina eikä merkkeinä huonoudesta, lapsi ja nuori rohkaistuu yrittämään, erehtymään, onnistumaan ja epäonnistumaan.
Pysähdy pohtimaan:
Mitä mieltä olet omista virheistäsi?
Miten suhtaudut toisten virheisiin?
Miten oma tai toisen virhe näkyy kehosi kielessä, kuten ilmeissä, eleissä, äänensävyissä tai asennoissa?
Onko suhtautumisesi erilaista eri tilanteissa tai ympäristöissä, joissa toimit?
Ilmapiirillä on ratkaiseva merkitys epäonnistumisen käsittelyssä
Suostuminen epäonnistumiselle ei tarkoita sitä, että tulisi mennä tilanteisiin, joissa välttämättä epäonnistuu. Meillä kaikilla on suorastaan velvollisuus huolehtia siitä, että tavoitteita lasketaan tasolle, joka vastaa osaamista. Näin paine ei kasva yli sietokyvyn ja työskentely on psyykkisesti turvallista. Kannustava ja virheet aidosti salliva ilmapiiri on epäonnistumisen sietämisen ja paineensäätelyn perusta ja tärkein työkalu. Urheilijat, jotka ovat kohdanneet kannustavaa vuorovaikutusta, käyttävät enemmän myönteistä, suorituskykyä tukevaa itsepuhetta. Rankaisevaa ja alistavaa vuorovaikutusta kohdanneet urheilijat puolestaan käyttävät enemmän kielteistä itsepuhetta (Zourbanos, 2010). Vuorovaikutus siis vaikuttaa paitsi suoritukseen myös siihen, miten ihminen ajattelee. Kun jaksaa harjoitella ahkerasti ja uskaltaa yrittää yhä vaikeampia asioita, virheen mahdollisuus laskee lopulta äärimmäisen pieneksi.
Jokainen epäonnistuminen kätkee sisälleen tärkeää tietoa siitä, mitä vielä tulee harjoitella tai huomioida. Kasvun asenteen mukaisesti voisimme jopa ajatella, että on vain onnistumista ja oppimista. Kykyä hyödyntää epäonnistumisia olennaisina informaation lähteinä kutsumme epäonnistumisen taidoksi – ja sitä voi harjoitella esimerkiksi alla olevan tehtävän avulla. Tällainen ajatusprosessi useimmiten lievittää myös vaikeita tunteita.
Valitse jokin epäonnistunut tilanne tai huono suorituksesi, jonka vielä muistat.
Minkälaisia tunteita tapahtuneeseen liittyi silloin, kun se tapahtui?
Minkälaisia tunteita koet nyt, kun aikaa on kulunut?
Mitä hyvää tuossa huonossa suorituksessa tai epäonnistuneessa tilanteessa kuitenkin oli?
Mitä olet oppinut tuosta tapahtuneesta asiasta? Mitä hyötyä tapahtuneesta on ollut?
Mitä olet tehnyt tai teet, jotta saat kaiken opin käyttöön tapahtuneesta? Harjoitteletko tai teetkö jotain eri tavoin?
Mitä sanoisit toiselle ihmiselle, jolle olisi käynyt samoin, kun haluat kannustaa häntä suhtautumaan epäonnistumisiin luonnollisina oppimisen kokemuksina?
Lähteet
- Zourbanos, N., Hatzigeorgiadis, A., Tsiakaras, N., Chroni, S. & Theodorakis, Y. (2010). A multimethod examination of the relationship between coaching behavior and athletes’ inherent self-talk. Journal of Sport and Exercise Psychology, 32, 764–785.
- Dweck, C. S. (2006). Mindset: The new Psychology of success. New York: Vallantine Books.
